Meilahden leikkaus- ja anestesiaosastolla työskentelevät sairaanhoitajat nostivat tammikuussa (HS 10.1.) esiin vakavan työturvallisuusongelman – uupumisen, joka johtuu kohtuuttomasta varallaolosta. Sairaanhoitajat tekevät töitä päivystävillä leikkausosastoilla jopa kolme viikkoa putkeen ilman oikeita vapaapäiviä.

Varallaolotunteja voi pahimmillaan olla jopa enemmän kuin varsinaisia tunteja. Tämän vuoksi omaa elämää on lähes mahdotonta suunnitella. Kuormitus lisää sairauspoissaoloja ja työpaikan vaihtoaikeita. Uupuneet ammattilaiset ovat uhka myös potilasturvallisuudelle.

Kierre pitää katkaista, etteivät kokeneet sairaanhoitajat vaihda työpaikkaa uupumisen vuoksi. Vaativasta työstä johtuen perehdytysajat ovat pitkiä, joten uudet rekrytoinnit eivät tuo nopeaa pelastusta tilanteeseen.

Ongelman esiin nostaneet sairaanhoitajat esittivät asiaan hyvän ratkaisuehdotuksen. He uskovat, että kierre voidaan ratkaista, jos vuorolistat mietittäisiin järkevämmiksi ja tasapainoisemmiksi ja palkkoja nostettaisiin. He ehdottavat myös leikkaustoiminnan jakamista blokkeihin, jotta yhden ja saman ihmisen ei tarvitsisi hallita kaikkea mahdollista.

HUS on ilmoittanut puuttuvansa asiaan, mutta miksi asioihin puututaan vasta niiden kärjistyttyä? Tilanne on ollut tiedossa jo kauan.

Nina Hahtela, Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja

Teksti on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 2/18

Sairaanhoitajaopinnoista noin kolmasosa on kliinistä harjoittelua. Työyhteisöissä tämä tarkoittaa usein jatkuvaa opiskelijaohjausta. Julkaisimme marraskuussa opiskelijakyselyn tulokset. Kyselyssä opiskelijat kertoivat kokemuksiaan niin opiskelusta kuin harjoittelustakin.

Liian moni sairaanhoitajaopiskelija ilmoitti kohdanneensa huonoa kohtelua harjoitteluissa. Erityisen loukkaavana opiskelijat kokivat sen, ettei heitä puhutella etunimillä vaan yleisesti opiskelijoina. Opiskelijoiden toiveena oli, että ohjaajat ovat kiinnostuneita opiskelijoista, heidän opiskelutavoitteistaan ja ohjauksestaan. Mielestäni aika kohtuullisia toiveita.

Tämän päivän opiskelija on toivottavasti tuleva kollega, sillä tulevina vuosina eläköitymisen myötä meiltä poistuu suuri joukko sairaanhoitajia ja tarvitsemme alasta innostuneita osaajia. Hyvät ohjauskokemukset kantavat pitkään ja poikivat usein myös hyviä hakemuksia avoimiin tehtäviin.

Sairaanhoitajat ovat opiskelijoiden roolimalleja niin hyvässä kuin pahassa – ei ole siis yhdentekevää, minkälaisen kuvan sairaanhoitajan työstä ja alasta opiskelijoille annamme. Sairaanhoitajaliitossa nostamme tänä vuonna opiskelijat aikaisempaa voimakkaammin keskiöön, haastankin myös työyhteisöt miettimään omia opiskelijaohjauskäytäntöjä.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Nina Hahtela, Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja

Teksti on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 1/18

Liekö konsultti käynyt kylässä vai mistä ihmeestä vakuutusyhtiön omistama yksityinen sairaala on keksinyt terveydenhuollon ammattilaisille hoivamestarin nimikkeen? Lähempi tarkastelu paljastaa hoivamestareiden olevan sairaanhoitajia, lähihoitajia ja jopa koulunkäyntiavustajia. Minua tämä hämmentää, saati sitten hoitoon hakeutuvaa potilasta. Hoivamestareiden lisäksi kyseinen sairaala kutsuu osaa sairaanhoitajista terveysmestareiksi ja osa löytyy hoitohenkilöstön nimikkeellä. Miksei sairaanhoitajaa kutsuta sairaanhoitajaksi?

Hämmennys kasvaa entisestään, kun osaamisensa sijaan ammattilaiset esittelevät harrastuksiaan yrityksen verkkosivuilla. Miten henkilökunnan harrastukset kuuluvat ihmisten hoitamiseen?

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä säädetään lailla. Tämän tarkoituksena on edistää potilasturvallisuutta sekä terveydenhuollon palvelujen laatua. Kyseisessä laissa terveydenhuollon ammattihenkilöllä tarkoitetaan henkilöä, joka on saanut ammatinharjoittamisoikeuden (laillistettu ammattihenkilö) tai ammatinharjoittamisluvan (luvan saanut ammattihenkilö), sekä henkilöä, jolla on oikeus käyttää valtioneuvoston asetuksella säädettyä terveydenhuollon ammattihenkilön ammattinimikettä (nimikesuojattu ammattihenkilö).

Sairaanhoitajat ovat laillistettuja ammattihenkilöitä, jotka tekevät hoitotieteeseen perustuvaa itsenäistä ja vastuullista työtä. Sairaanhoitajien tehtävänä on terveyden edistäminen ja ylläpitäminen, sairauksien ehkäiseminen ja hoitaminen sekä kärsimyksen lievittäminen.

Sairaanhoitajien osaamista ei pidä hämärtää epämääräisillä käsitteillä.

Nina Hahtela, Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja

Teksti on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 8/17

Uutta valinnanvapausmallia odotetaan syksyn aikana lausunnoille. Valinnanvapauden laajentamisen tarkoituksena on lisätä asiakkaan vaikutusmahdollisuuksia sekä parantaa palvelujen saatavuutta, laatua ja kustannusvaikuttavuutta. Asiakas voisi valita nykyistä monipuolisemmin omaan tilanteeseensa sopivia palveluntuottajia. Tavoitteena on, että asiakas pääsisi aiempaa nopeammin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön vastaanotolle ja muihin palveluihin.

Lakiesitystä odotellessa organisaatioissa mietitään, kuinka hyvin nykyinen palvelutarjonta vastaa asiakkaiden tai potilaiden odotuksiin ja vaatimuksiin? Kuinka asiakas- tai potilaslähtöistä toiminta on ja kuinka se näkyy vai näkyykö?

Ruotsissa terveydenhuollon ammattilaiset lääkäreistä sairaanhoitajiin ovat nostaneet esiin käsitteen ihmislähtöinen hoitaminen, person-centred care. Se tarkoittaa ihmislähtöisyyttä, joka näkyy henkilökunnan ajattelutavassa ja toiminnassa.

Ajattelumallissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita käyttävä henkilö ja hänen perheensä ovat keskiössä, ihminen nähdään oman hoitonsa asiantuntijana ja tasavertaisena kumppanina. Hoidossa huomioidaan ihmisten tarpeet, arvot, perhetilanteet, sosiaaliset olosuhteet ja elämäntyyli.

Malli on nostettu keskiöön myös ruotsalaisessa hoitotyön lähijohtamiskoulutuksessa. Tutkimukset osoittavat, että ihmislähtöinen hoitaminen parantaa asiakkaan tai potilaan elämän- ja hoidon laatua, lisää tyytyväisyyttä ja turvallisuudentunnetta sekä vähentää hoitoaikoja ja kustannuksia.

Nina Hahtela, Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja

Teksti on julkaistu Sairaanhoitaja-lehdessä 7/17